Tuntuu että puhun tyhjänpäiväisiä juttuja. En jotenkin uskalla puhua oikeista asioista. Yritän taistella sitä kyynistä "yliminää" vastaan joka yrittää värittää kaiken mustaksi. Se joka pitää masennusta yllä ja pitää mut kuolleena.. Enhän pysty edes itkemään. Ja tuntui tosi oudolta kun lääkäri hymyili mulle tänään ja oli oikeasti kiinnostunut, vai oliko kiinnostunut musta jonain ihme tapauksena.. Miten sen kuolleen osan saa henkiin joka haluaa pilata kaiken kauniin..? Kyllä mä tiedän mitä mä kaipaan, mutta en sitä saa. Tuntuu että kaikki vaan häipyy, ei halua olla mun kanssa tekemisissä.