Mistä tämä tyhjä olo tulee? Pahinta mitä olen kokenut on tyhjä ja samaan aikaan paha/ahdistunut olo. Se on ehkä helvettiä jos tarkemmin ajattelee. En tiedä melkein pahempaa oloa. Ja kuinkahan paljon siihen on vaikuttanut se millaisessa parisuhteessa olin. Ja kun puhun henkisestä väkivallasta, niin ehkä se ei ollut pahinta, mutta hyvin älykästä tai hienovaraista se oli. Toisaalta hän auttoi minua mutta toisaalta puukotti rintaan samaan aikaan. Miten siinä voi tietää mikä on totta ja mikä on oikein? Enkä sano sitä koska vihaan häntä, ei sillä säälin jopa välillä. Se on vain totuus. Seitsemän vuotta.. ja loppuvuodet yritin pyristellä irti. Yritin monta kertaa aiemminkin, mutta pelkäsin, ja rakastin. Vai oliko se rakkautta, vai riippuvuutta. Jotenkin se tekee tyhjäksi koko asian jos ajattelen sitä noin. Sittenhän olen säälittävä, säälittävä ihminen kun ei muuta suhdetta saa. Kuinka huonona sitä voi itseään pitää. Ajatellut etten ansaitse rakkautta, eikä kukaan minua halua. Olen niin huono. Huono.